kehitti
Friday, October 26th, 2007 at 11:45 am by chowbow
Georg Cantor kehitti aikoinaan kätevän menetelmän erilaisten käyrien pituuden arvioimiseksi. Esimerkiksi mitattaessa rantaviivaa, sitä pitkin piirretään n-säteisiä ympyröitä pitkin rannikkoa, jolloin muodostuu alue, jolla on jokin pinta-ala. Kun tämä ala jaetaan 2n:llä, jolloin saadaan arvio rannikon pituudelle. Kun nyt n:ää pienennetään, saadaan rajatta tarkentuva arvio rannikon pituudelle.
Näin löydetty suure D eli Hausdorffin dimensio, ei
Riemannin integraali on koulumatematiikassa opetettava ja monissa käytännön laskuissa sovellettu integraali, ja monesti sanalla integraali tarkoitetaan erityisesti Riemannin integraalia. Se on mittaintegraaleihin verrattuna helposti määriteltävissä, ja sen avulla voi määrätä pituuksia, pinta-aloja, tilavuuksia sekä pyörähdyskappaleiden tilavuuksia ja pinta-aloja.
Alla on joitakin vihjeitä haun tehostamiseen.
Ennakoinnin menetelmien soveltaminen riippuu pitkälle ennakointiongelmasta, eli mitä tulevaisuudesta halutaan saada selville tai miten tulevaisuutta halutaan muuttaa. Usein menetelmät jaetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikajänteen menetelmiin. Aikakäsitys vaikuttaa aikajänteen tulkintaa ja käyttöön. Lyhyt aikajänne voi olla vuosi,
Lyhyt aikajänne voi tällöin tarkoittaa trendiä tästä hetkestä eteenpäin, keskipitkä aikajänne seuraavaa murroskohtaa ja pitkä aikajänne yltää yli murroksen. Megatrendeillä kuvataan tyypillisesti näitä murroksen ylittäviä ajassa kestäviä ilmiöitä. Eräät megatrendit ovat jopa niin isoja ja globaaleja, että niitä voidaan nimittää gigatrendeiksi kuten ilmastonmuutosta tai maapallon väestökasvua.
Instrumenttimuuttujan tärkeimmät ominaisuudet ovat:
keskipitkä noin kolme vuotta ja pitkä yli viisi vuotta. Riippuu kuitenkin kohteena olevan ilmiön elinkaaresta, mikä on pitkä- ja mikä lyhyt aikajänne. Esimerkiksi kännykkämallin elinkaaressa vuosi voi olla hyvinkin pitkä aikajänne kun ydinvoimalaitoksen kohdalla kymmenen vuotta on erittäin lyhyt aikajänne. Aika voidaan ymmärtää myös suhteellisena ja vaiheittaisena.
Nimenomaan funktiojonoja tutkittaessa Riemannin integraalin tekniset puutteet tulevat esiin. Mittateoriassa on käytännöllisiä ja vahvoja konvergenssilauseita, joiden todistaminen on Riemannin integraalille mahdotonta pelkästään analyysin keinoin. Ne pätevät myös Riemannin integraalille, mutta tässä annetaan kaksi ilman mittateoriaa johdettavissa olevaa kaavaa integroimisen ja funktiojonon raja-arvon oton järjestyksen vaihtamiselle. Ne vaativat tasaisen suppenemisen ehdon, mikä on vaativampi ja monimutkaisempi kuin konvergenssilauseiden ehdot, jotka ovat funktiojonon monotonisuus tai funktiojonon rajoittuneisuus. Pelkkä pisteittäinen suppeneminen ei takaa integroimisen ja raja-arvon oton järjestyksen vaihdettavuutta.
Permalink
Filed under: 